Mä kirjoitin tässä aamulla tunnin verran tekstiä (ilman tallennusta) ja sähkökatko iski... Menen kahville ja yritän myöhemmin uudestaan....
Kultsi on tällä hetkellä sairaalassa, mutta onneksi ei mitään vakavampaa...

Jälleen palasin tähän matolaatikon eteen ja tuli sopiva tauko keskittyä kirjailemaan viime päivien(viikkojen) tapahtumia. Oikeastaan perimmäinen syy päivitysten hitauteen taitaa olla töissä oleva kiire ja sitten kotona ei jaksa keskittyä tietokoneen edessä istumiseen.

Viime viikon keskiviikkona oli ensimmäinen neuvolakäynti ja siihen mä en sitten osallistunut, koska kultsin pyynnöstä hän halusi mennä yksin puhumaan asioista. Ymmärtäähän tuon, varmasti on mukavempi jutella ensimmäisellä kertaa ihan kahdestaan neuvolatädin kanssa odotuksesta ja suuresta elämänmuutoksesta mikä on päivä päivältä lähempänä.

Verikokeet otettiin sitten perjantaina ja niiden tulokset on kuultavissa seuraavalla neuvolakäynnillä.

Tulin kotiin tuon neuvolassakäynnin jälkeen kotiin ja ajattelin, että vastassa on jokin kauhea kirjapino, mutta ei kotona sitten näkynytkään mitään. Kultsi tuli kotiin ja hän olikin ottanut ne töihin mukaan, ilmeisesti ei halunnut mun itsekseni tutkivan neuvolakorttia yms. Kauhea kasa sitä materiaalia olikin annettu sieltä mukaan, oli kaikennäköistä kirjaa aina ruokavaliosta vauvanhoitoon.

Oikeastaan ei niissä mitään uutta ollut. Tuo Suuri vauvakirja kyllä oli hyvä ostos, voin lämpimästi suositella ja siinä oleva asia on ihan tällaisen perusmiehenkin ymmärrettävässä muodossa.
Tuon Suuren vauvakirjan lisäksi tuli ostettua Isä syntymässä niminen teos.
Sitä voin myös suositella kaikille, jotka ovat isäksi tulemassa. Mainoslauseet eivät osuneet ohi tuosta kirjasta, se on todellakin selkeästi kirjoitettu ja hyvin huumorilla höystetty.

Okei, nyt pitäisi sitten "teoriassa" tämän vauvajutun olla hoidossa, mutta silti joka päivä tulee miettineeksi kaikkea uutta mitä ensi kesänä on tapahtumassa ja ihan mielenkiinnolla odottelen sitä aikaa...

Kultsin olotila on oikeastaan mennyt nyt alaspäin(diagnoosi, kuin lääkärinä tässä olisi).
Eli pahoinvointi alkaa välittömästi, kun nousee seisaalleen ja tätä tapahtuu lähinnä iltaisin.
Ruoka kyllä pääosin pysyy sisällä ja nyt on hedelmien kulutus aivan uskomatonta.
Meikäläinen kantaa kaupasta selkä vääränä mandariinejä, omenoita ja banaaneja yms. hedelmiä. Ne ei kauaa meidän jääkaapissa kerkeä happanemaan.

Kyselen kyllä joka päivä ruokatoivomuksia, mutta ne tulisi olla lähes hajuttomia, ei liian voimakkaita ja muutenkin mahdollisimman rasvattomia.
Kultsi ei voi ajatellakkaan olevansa keittiön lähellä silloin, kun ruokaa laitetaan. Välittömästi rupeaa pala nousemaan kurkkuun ja mä olenkin nyt meillä toiminut sitten kokkina. Toisaalta, kun näkee toisen kärsivän pahaa oloaan, niin en laita sitä pahaksi ja pääsenpä samalla vähän harjaannuttamaan tätä kokkaustaitoani.

Tuo hajuaisti on tullut tosi hyväksi. Yks aamu aamupalalla ruvettiin väittelemään vitamiinipurkin hajusta, eli kuinka hyvälle se tuoksuu. Mä haistelin sitä useamman kerran, mutta ei mun nenä sieltä mitään haistanut.

Isän päiväkin on pian käsillä ja mä päätin oikein repäistä ja ostaa isälleni lahjan, eli aiemmin olen tyytynyt pelkkään kortin lähettämiseen, sekä soittamiseen. Pitääkin toimittaa se viimeistään tänään postin kuljetettavaksi, että tuleva vaari saa sen ajoissa.
Kävimme viime viikon sunnuntaina kauppakeskuksessa ja se olikin nopea käynti. Suoraan vaatekauppaan ja kultsi osti omalle isälleen lahjakortin ja mä ostin sitten vähän "talvivarusteita".
Tämän jälkeen lähdettiin suoraan autolle ja takaisin kotiin.
Muutos oli valtaisa, jos ajattelisi vaikka vuosi takaperin ollutta tilannetta.

Ensin oltaisiin kierretty kaikki vähänkin uuden näköiset liikkeet läpi ja mikäli näyteikkunassa olisi ollut jotain kivan pientä ja nättiä, niin niitä olisi pitänyt käydä hypistelemässä liikkeessä.
Tämän jälkeen olisi ollut vuorossa pakollinen vaatekauppashow, eli kappahlit ja hmt olisi kierretty läpi ja siellä sitten tutkittu joka ikinen vaatekappale, josko ne olisi tarpeellisia.
Onneksi noissa kauppakeskuksissa on meille miehillekin tarkoitettuja teknisiä kauppoja, joten jos tilanne ei tarvitse "makutuomaria", niin voi vapaasti tappaa aikaa noissa liikkeissä.

Onneksi tämä nyt kuitenkin tänä vuonna oli ohin 15minuutissa.

Ruokakaupassa käyntikin on nopeutunut huomattavasti, mutta huonona puolena siinä on se, että mun tulisi keksiä mitä me tarvitaan. Mä taas en osaa ajatella ylihuomisen ruokatarvikkeita, vaan elän tässä päivässä.
Käyn kyllä mielelläni kaupassa, kunhan mulla on valmis lista kädessä, minkä mukaan voin ostella ne tarpeelliset jutut ja sitten täydentelen mielelläni kaikella muulla "epäoleellisella" ostoskärryjä.

Viikkohan siinä sitten vierähti ennenkuin pääsin tämän blogin kimppuun heittämään ajatuksiani tänne bittiavaruuteen.

Viimeviikko meni tosi nopeasti, töissä oli hemmetinmoinen kiirus ja kotiin päästyä ei sitten oikeastaan muuta jaksanut tehdä, kuin makailla sohvalla tv:tä katsellen ja kultsia palvellen:)

Kyllä nyt on varmuus siihenkin tullut, että olen alitajunnassa saanut palikat järjestykseen ja tajunnut tulevani isäksi reilun seitsemän kuukauden kuluttua. Aina kun kultsi pyytää jotain, niin hetihän hänen tarpeitaan olen täyttämässä.
Ehkä tämä on sitä jonkinlaista "vierihoitoa", koska huomaan näiden pahoinvointien aiheuttavan melkoisesti pahaa oloa kultsille.

Onneksi nämä oksentelut on nyt olleet viikon verran "vakaampia", eli enää ei tarvitse mennä juttelemaan tuon wc pönttömme kanssa läheskään niin säännöllisesti, kuten tuolla aiemmin kuvailin. Pitäisi koputtaa puuta, koska viimeksi tunti sitten pönttömme sai nieltäväkseen x-määrän omenoita.
Eilen tuli ylös lidlin jäätelö. Mikä muuten kesällä oli suurinta herkkua ja veikkaampa ettei ensi kesänä enää maistu ko. merkkinen jäätelö.

Jostain luin, että nyt kultsin sisällä on melkoinen hormoonien uudelleen järjestely käynnissä ja tämän johdosta sitten nämä mielialatkin saattavat vaihdella ihan miten lystää.
Perhanan hormonit. Just viimeviikolla ajattelin lähteä töistä hieman aiemmin ja mennä käymään kirjastossa. Kirjoitin kultsille lappusen poissaolostani. Kultsi saapui kuitenkin töistä kotiin just kun olin lähdössä ja jostain aivan ihme asiasta kuitenkin nämä hormonit päätti laittaa kultsin hermoruuvin kiristymään. Lähdin kuitenkin pois just tämän hormonitykityksen alkaessa ja palatessa kotiin kaikki oli jälleen niinkuin ennenkin.

Löytyy kyllä mielenkiintoisia puolia kultsista varmasti tämän loppuajan aikana.

Viikonloppuna lähdettiin sitten mun kotikonnuille käymään ja moikkaamaan vähän sukulaisia.
Olisihan se ollut houkutus kertoa tulevasta jälkikasvusta, mutta ei me kuitenkaan vielä ole kerrottu kuin tälle lähipiirille.
Poikkesimme myös lastentarvikeliikkeessä. Kultsi löysi heti sieltä vaunut ja pinnasängyn ja babysitterin ja hoitopöydän ja ... paljon muuta, mitä sitten jossain vaiheessa täytyy ostaa.

Mä olin aivan huuli pyöreänä tässä liikkeessä. Eihän tämä ole miehen paikka, kaikki esillä olevat tavarat on tarkoitettu niin pienelle ihmiselle.
Kultsi kyllä töni mua pariin otteeseen liikkeessä ja kysyi, että miksen mä ole yhtä innostunut kuin nämä muiden pariskuntien isäihmiset. Miksipä muuten en ole, olenhan ollut innoissani isäksi tulemisesta, mutta nyt sitten kun kohtasin ensimmäisen kerran vauvaan liittyviä "juttuja", niin en osannut olla muuta kuin huuli pyöreänä.
Kuitenkin nyt kun olen salaa tutustunut internetissä yms. näihin "juttuihin", niin on mulle selvinnyt moni ihmeellinen asia näistä lastentarvikeliikkeistä.
Miksi suomalainen mies on luonteeltaan mallia "mä en kysy, kyllä mä tän tiedän". Eihän ne myyjät siellä kassakonetta ole käyttämässä ja euroja laskemassa, vaan sydämestään varmasti palvelemassa meitä epätietoisia äitejä/isiä.

Olen aivan selvästi ollut liikaa ostamassa tavaroita näistä uusista kodinkone-tietokone-televisio-maitokauppa yhdistelmähirviöistä missä asiakaspalvelua kyllä löytyy, mutta sitten ammattitaito onkin aivan eri juttu.

Tämä lastenvaunujen ostaminenkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Sitä voisi melkein verrata suoraan auton ostamiseen, myyjä vielä olisi sitten vähän autokauppatyylinen, niin teksti voisi olla seuraavaa. "Tässä meillä on tämä ensi vuoden malli ja siinä on kokonaan uusittu tämän katteen värisävy ja runkoa on vahvistettu viimevuotisesta kuluvista paikoista. Lisäksi jos nyt päätät ottaa tämän mallin, niin voin maahantuojan luvalla laittaa mukaan vapaavalintaiset vanteet jne."

Kyllähän niillä kaikilla voi körötellä(kuskailla) paikasta A paikkaan B, mutta silti järki unohtuu ostotilanteessa.
Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että olihan ne aika hienon näköisiä ja muuttuneet siitä mitä itse muistaa omista vaunuista, eli todennäköisesti ensi vuoden alkuvaiheessa meille ilmestyy tälläiset GTI-vaunut varustettuna isän toivomilla aluvanteilla.
Sitten voidaan paikallisen marketin pihassa muiden isien kanssa koppa ylhäällä vertailla vaunujen ulkonäköä ja miettiä, josko vähän tuosta jousia katkaisisi niin saisi ohjautuvuutta parannettua ääritilanteessa.

Noniin, palataanpa sitten taas asiaan...

Tilasin netistä kultsille yllätykseksi suuren vauvakirjan. Oli kuulemma pettymyksiä paikallisen kirjaston aihetta käsittelevät kirjat. Olivat vuosimallia 80-89 ja teksti sitten sen mukaista. Voiko muka vauvanhoito muuttua niin paljon vuosikymmenien varrella, ilmeisesti voi, koska nämä kirjat olivat kuulemma tiedoiltaan "vanhentuneet".
Minkäänlainen meikäläisestä olisi tullut, jos olisi pienenä hoidettu nykystandardien/ohjeiden mukaisesti.
No kyllähän ne oikeasti oli hauskaa luettavaa, siellä puhuttiin lämpölasista yms. Hetken muuten meni, ennenkuin sytytti, mikä tuo lämpölasi nyt sitten oikein on. Kuumemittari tietenkin..

Tänään pitää postista käydä hakemassa ko. opus ja toivoa, että on kirjakaupan mainosten arvoinen teos.

 

Näin se viikko vaan etenee ja maanantaikin vaihtui jo tiistaiksi.

Ollut melkoinen hyörinä näiden kirjoitusten välisenä aikana.
Laivareissulta selviämiseen kuluikin sitten jo uskomattoman paljon energiaa, vielä eilenkin oli olotila vähän niinkuin "vieraalla maalla".
Tuntuu meikäläisen krapulat olevan nykyaikana jo aika murhaavia, ei puhettakaan, että seuraavana päivänä oltaisiin täysin iskussa. Kai sekin on harjoittelun puutetta, mutta taidan silti jättää tämän lajin harjoittelun sitä oikeasti haluavalle.

Nyt kultsilla menee jo aika kurjasti. Pahoinvointi on muuttunut muutaman viime päivänä täysin jatkuvaksi ja hänen oli pakko olla eilen poissa töistä. Nukkui kotona lähes koko päivän ja siellähän se oli sitten kääriytyneenä peiton alle, kun mäkin töistä kotiin tulin. Oli se vaan silti aika hellyttävän näköinen, kun siinä sohvalla tuhisi.

Mulla oli eilen jonkinasteinen itsemietiskely päällä, kun ajattelin mielessäni, että olenko oikeasti kypsä vastaanottamaan kahdeksan kuukauden kuluttua elämän hienoimman asian.
Ehkä pelkäsin, että en osaa käsitellä lasta oikein tms.
Illalla keskustelimme kultsin kanssa asiasta, vaikka hän väsynyt olikin, niin kyllä ymmärsi yskän ja parilla lauseella palautti luottamukseni itseeni.

Nyt olen ruvennut kerjäämään päästä mukaan kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin/neuvolakäynteihin mitä tässä nyt on tulossa. Kultsi ei oikein lämmennyt, että nyt kaikessa mukana ravaan. Onhan tämä ihan ymmärrettävää, koska puhuvathan ne siellä varmaankin sellaisia asioita, mistä ei mun tartte kaikkea tietää.

Eilen illalla täytyi katsella siinä sohvalla maatessamme vähän vauva-aiheisia sivuja netistä, löysimme nimigeneraattorin joltain sivulta, mutta sen antamat nimet ei aiheuttaneet muuta kuin hervottomia naurukohtauksia. Hyvä silti, että kultsilla vielä huumori on mukana ainakin tämän perusteella.

Nyt pitää silti mennä vielä jatkamaan työntekoa ( eli kirjailen jossain vaiheessa vähän lisää) ja sen jälkeen suunnaksi tuo opinahjo.

Olin yllättynyt muuten saamistani kommenteista. Kaikki oli ihan mukavaa luettavaa ja vastailen aina niihin  suoraan sähköpostilla jos katson siihen aihetta olevan.

Jälleen on aika päivittää tätä blogia ajantasalle viime hetkien tapahtumien osalta.
Tuli eilen oltua työreissussa ja päätin palkita itseni hyvällä kebab ruualla, koska edellinen sämpylä kokemus oli kuitenkin sen verran mieleen painuva, etten siihen kahvioon enää hevillä astu.

Tuli sitten mentyä paikalliseen kebab paikkaan ja siellä huomasin yllätykseksi olevan seisova pöytä mallinen ruokailumahdollisuus, eli ota niin paljon kun jaksat syödä.

Mietin siinä syödessäni, että ei näillä ulkolaisillakaan suomessa helppoa ole, varsinkaan tälläisellä pikkupaikkakunnalla. Tekevät pitkän päivän tehden kebabriisejä ja katsellessa, kun ihmiset sitten mättää sitä naamaan minkä kerkeää.

Omassa talossamme asuu vuokralla ilmeisesti irakista/iranista saapuneita pakolaisia, kuten aiemmin kerroin näistä talomme vanhoista jäävistä ja heidän tekemistään ryhmittymistä, niin tämä ei todellakaan helpota ko. perheen elämää.

Vanhat jäävät kyttäävät jatkuvasti perheen lasten tekemisiä ja heti puututaan pieniinkiin epäkohtiin, ei siis mikään ihme että he eristyvät talomme tavoista ja tuntevatkin itsensä vähän "hyljityiksi".
Tämä perhe on ihan mukava, mitä itse olen heidän kanssaan jutellut. Olenko mahdollisesti liian sinisilmäinen, mutta en ainakaan tämän kokemuksen perusteella lähde yleistämään kaikkia maahanmuuttajia veronmaksajien siivellä elijöiksi.

Onhan paikkakunnallamme myös näitä sosiaaliturvan tuella eläviä ja heihin ei välttämättä meikäläisen myötätunto riitä.

No, kuitenkin syötyäni kebablihapainotteisen aterian ja tovin vielä töitäkin tehden oli päivän palkka taas tienattu. Hyvin mielin lähdin sitten ajelemaan koulua kohti.

Ajellessani kohti koulua, ihmettelin tätä liikennekulttuuria. Aamulla, kun oli kauhea sumu, niin ihmiset painavat sumuvalot päällä liikenteen seassa. Tottamaar niitä pitää käyttääkin, kun on pimeää, mutta miksi helkkarissa valoisalla pitää olla etusumarit päällä, kun ei niistä kuitenkaan mitään hyötyä ole. Takasumarit voisi sitten taas ystävällisesti sammuttaa, kun huomaa jonkun tulevan taakse ajelemaan.
Näin todellakin punaista aamulla, edessä ajavan auton sumuvalon lisäksi, ei saakeli mikä tahvo edessä päästää 60km/h ja sumari päällä koko ajan, kun ajelin perässä.

Ilmeisesti toi takasumuvalon käyttä on pakollista heti, kun vähänkin on lumisadetta/sumua/vesisadetta/fiilistä. Onhan se autossa vakiovaruste, joten sitä pitää käyttää. Sumuvalo siis tykkää, kun sitä käytetään.
Onneksi itse en koe tarpeelliseksi mainostaa takana roikkuvalle sumuvaloni olemassaoloa.

Kouluun kuitenkin pääsin, mietittyäni montaa muutakin asiaa, mitä en jaksa tähän nyt ruveta sen kummemmin runoilemaan.

Koulussa olikin nyt vaihteeksi ihan tajuntaan uppoavaa tietoa.
Opiskelu oli jo lopuillaan, kun kultsi lähetti viestin, missä pyysi tuomaan mustikkakeittoa ja hedelmäpommi jogurttia.

Tämä viestittely on muuten muuttunut viime päivinä.
Ilmeisesti raskaana oleva nainen, outojen hajujen huomioimisen lisäksi, pystyy telepaattisesti kertomaan viestinsä vastaanottajalle, että nyt lähti viesti. Olen nyt muutaman kerran ilman mitään järkevää syytä ottanut kännykän käteen ja PIM. siihen ilmestyy teksti ruudulle, että 1uusi tekstiviesti lähettäjä kultsi.
Outoa, mitähän vielä on tulossa tulevien kuukausien aikana.

Lisäksi ihmetyttää tämä läheisen ihmisen käytöksen muuttuminen. Meikäläisestä on nyt tullut melkoinen palvelija, on sitten kyseessä kaupassa käynti, tai mikä muu vastaava toimenpide. Näistä voisin myöhemmin kirjoittaa lisää, kun nyt ensin olen jossain vaiheessa miettinyt ja saanut todellisen varmistuksen tämän olemassaolosta.

Hain kuitenkin sitä mustikkakeittoa ja hedelmäpommia kaupasta, bonukseksi vein myös banaaneja:)

Ilta sujui mielialavaihtelun merkeissä.
Päätin soittaa isälleni ja kysellä vähän kuulumisia, puhuin 15minuuttia ja vaihdettiin siinä ajassa monen monta omituista asiaa. Kun sain puhelun päätökseen, niin kultsi tuumas, että miksen voisi tehdä mitään.
Hetkinen... Just puhuin puhelimes ja samalla tyhjentelin astianpesukonetta, niin enkö sitten muka tehnyt mitään. En ruvennut sen kummemmin väittämään vastaan, vaan tyydyin tähän tuomioon.
Tämä ilmeisesti kuuluu nyt sitten asiaan.

Kultsi otti sitä tuomaani mustikkakeittoa, mutta kuten arvata sopii, hetken päästä viemäriverkosto kuormittui sillä mustikkakeitolla. Nyt rupeaa jo huolestuttamaan, kun ei tunnu mikään pysyvän sisällä.

Vaihdoin vaatteet ja päätin mennä sohvalle kevyesti katselemaan tv:tä. Yhtäkkiä kultsin rupesi hillittömästi tekemään mieli hesen ranskalaisia ja vaaleaa majoneesia. Mietin, että en helkkari nyt enää lähde missään hesellä käymään, kun vaihdoin just vaatteetkin.

Viisi minuuttia kului ja kysyin, että "haluatko niitä ranskalaisia", mitä hemmettiä. Ensin uhoan mielessäni, etten minnekään lähde ja sitten kuitenkin lähden.

Kaikesta huolimatta sitten lähdin sinne heselle ostamaan kerrosaterian isoilla ranskiksilla ja vaalealla majolla. Itse söin sen hampurilaisen ja join kokiksen, tämä piti muuten tehdä eri huoneessa. Rupeaa oksettamaan tuon hampparin näkeminen...

Mun piti pakata vielä kamat kasaan viikonlopun laivareissua varten. Menemme työporukalla risteilylle perjantaina ja paluu olisi sitten lauantaina, eli päivityksiä ei varmaan ennen sunnuntaita ole näköpiirissä tähän blogiin.
Olipas vaihteeksi vaikeaa näiden vaatteiden pakkaaminen, olin jo käynnistämässä muotinäytöstä kultsille, kun en oikein osannut valita vaatteita mukaan. Kultsin ilme kuitenkin rupesi olemaan melko vaivaantunut tästä touhustani, joten löin kasan vaatteita kasaan ja pakkasin ne laukkuun...

Nukkumaan mennessä ei uni heti tullut, kultsi kyllä kuorsasi vieressäni. Ei muuten usein krohise tuolla lailla, mutta ilmeisesti väsymys rupeaa painamaan tuosta oksentelusta.

Mietin siinä sängyssä maatessani kaikenlaisia asioita.
Ajattelin, että pitää ostaa tulevalle isovanhemmille webbikamera, että pääsevät sitten aina tarvittaessa näkemään oman lapsenlapsensa. Tämä on varmaan vähän helpottava asia pitkään välimatkaan.
Yhtäkkiä mieleen tuli tuo TM:n taulutv-testi. Ajattelin, että taitaa olla järkevämpää ostaa kunnon videotykki ja siihen sitten megax:n kokoinen valkokangas. Kultsi ei varmaankaan pidä tästä ajatuksessa, joten pidättäydytään edelleen tuossa halpaphilipsibekossa.
Se on muuten kumma tämä tekniikkaan suhtautuminen. Kultsi ei ollenkaan innostu samassa määrin uudesta tekniikasta kuin meikäläinen. Ostin kesällä topfieldin tallentavan digiboksin ja tottakai esittelin hienoja ominaisuuksia mitä siitä löytyy. Kultsi ei sitten oikein jaksanut ymmärtää, että miksi tv:n katseluun tarvitaan pelejä, PIP-kuvaa ja muita vastaavia yleishyödyllisiä ominaisuuksia. Tallennuksen ilmeisesti ymmärtää, koska sain hävitettyä viihdekeskuksestamme(mitä sanaa kultsi ei myöskään ymmärrä, mitä viihdettä on kasassa hopean värisiä laitteita) vanhat jvc:n videot.

Ilmeisesti tässä vaiheessa uni rupesi tulemaan, koska ajatukset rupesi olemaan jo melko sekavia.

Heräsin yöllä klo.5.55. Naureskellen nukahdin uudelleen uneen, näyttihän kello suoraan ajastinpiirin tyypin, joten ajastin itseni uudelleen uneen:)

Päätin illalla, että aamulla menen vasta yhdeksäksi töihin, mutta heräsinkin jo kuuden jälkeen. Sama se sitten oli mennä heti kukonlaulun aikaan työmaalle. Kultsi heräsi samaan aikaan, mutta tällä kertaa ei oksennettukaan(hienoa!).

Todennäköisesti oksentaminen tulee vasta myöhemmin, kuulemma ajoittuu klo. 09:00 aamulla ja 18:00 illalla. Tarkat ovat nämäkin ajat...

Lähdin kuitenkin töihin ja matkalla näin talonmiehen riehuvan lehtipuhaltimen kanssa. Ei helkkari, en vieläkään tajua tuon polttomoottorikäyttöisen maailmanlopun vehkeen syvintä ajatusta.
Helpottaako se tosiaankin lehtien keräämistä huitoa tuolla vehkeellä kuulosuojaimet päässä. Miksei voi käyttää haravaa, yhtä nopeasti mun käsittääkseni se poistaa noi lehdet.
Haravahan on paljon kevyempi heiluttaa, kuin toi viisikiloinen mölyapina.
Miksi muuten toi laite on rantautunut suomeen, jenkeissähän noita vissiin käytetään. Ei kai me suomalaiset yhtä aivokuolleita voida olla, että tajutaan tuon vehkeen olevan hyödyllinen nurmikolla tapahtuvan haravoinnin sijaan.

Tässäpä tälläinen pikainen kirjoitelma. Huomasin muuten kommenteista, että tätä taitaa todellakin joku jaksaa lukea. En paljoa viitsi korjailla kirjoituksiani, vaan ne tulevat suoraan ajatuksista tähän ruudulle. Eli en suosittele tätä miksikään äidinkielen virstanpylvääksi.

Täytyisi muuten jossain vaiheessa lukea läpi nämä kirjoitukset ja katsoa osaako sitä ollenkaan kirjoittaa.

Lisäksi pitäisi johonkin ruveta keräämään valokuvia, onhan niitä nyt jo se yksi kappale ensimmäisestä ultrasta.

Mutta nyt hiljenen ja teen töitä, palaan viimeistään sunnuntaina(tai ehkä maanantaina, riippuen sunnuntain ohjelmasta)