Viikkohan siinä sitten vierähti ennenkuin pääsin tämän blogin kimppuun heittämään ajatuksiani tänne bittiavaruuteen.

Viimeviikko meni tosi nopeasti, töissä oli hemmetinmoinen kiirus ja kotiin päästyä ei sitten oikeastaan muuta jaksanut tehdä, kuin makailla sohvalla tv:tä katsellen ja kultsia palvellen:)

Kyllä nyt on varmuus siihenkin tullut, että olen alitajunnassa saanut palikat järjestykseen ja tajunnut tulevani isäksi reilun seitsemän kuukauden kuluttua. Aina kun kultsi pyytää jotain, niin hetihän hänen tarpeitaan olen täyttämässä.
Ehkä tämä on sitä jonkinlaista "vierihoitoa", koska huomaan näiden pahoinvointien aiheuttavan melkoisesti pahaa oloa kultsille.

Onneksi nämä oksentelut on nyt olleet viikon verran "vakaampia", eli enää ei tarvitse mennä juttelemaan tuon wc pönttömme kanssa läheskään niin säännöllisesti, kuten tuolla aiemmin kuvailin. Pitäisi koputtaa puuta, koska viimeksi tunti sitten pönttömme sai nieltäväkseen x-määrän omenoita.
Eilen tuli ylös lidlin jäätelö. Mikä muuten kesällä oli suurinta herkkua ja veikkaampa ettei ensi kesänä enää maistu ko. merkkinen jäätelö.

Jostain luin, että nyt kultsin sisällä on melkoinen hormoonien uudelleen järjestely käynnissä ja tämän johdosta sitten nämä mielialatkin saattavat vaihdella ihan miten lystää.
Perhanan hormonit. Just viimeviikolla ajattelin lähteä töistä hieman aiemmin ja mennä käymään kirjastossa. Kirjoitin kultsille lappusen poissaolostani. Kultsi saapui kuitenkin töistä kotiin just kun olin lähdössä ja jostain aivan ihme asiasta kuitenkin nämä hormonit päätti laittaa kultsin hermoruuvin kiristymään. Lähdin kuitenkin pois just tämän hormonitykityksen alkaessa ja palatessa kotiin kaikki oli jälleen niinkuin ennenkin.

Löytyy kyllä mielenkiintoisia puolia kultsista varmasti tämän loppuajan aikana.

Viikonloppuna lähdettiin sitten mun kotikonnuille käymään ja moikkaamaan vähän sukulaisia.
Olisihan se ollut houkutus kertoa tulevasta jälkikasvusta, mutta ei me kuitenkaan vielä ole kerrottu kuin tälle lähipiirille.
Poikkesimme myös lastentarvikeliikkeessä. Kultsi löysi heti sieltä vaunut ja pinnasängyn ja babysitterin ja hoitopöydän ja ... paljon muuta, mitä sitten jossain vaiheessa täytyy ostaa.

Mä olin aivan huuli pyöreänä tässä liikkeessä. Eihän tämä ole miehen paikka, kaikki esillä olevat tavarat on tarkoitettu niin pienelle ihmiselle.
Kultsi kyllä töni mua pariin otteeseen liikkeessä ja kysyi, että miksen mä ole yhtä innostunut kuin nämä muiden pariskuntien isäihmiset. Miksipä muuten en ole, olenhan ollut innoissani isäksi tulemisesta, mutta nyt sitten kun kohtasin ensimmäisen kerran vauvaan liittyviä "juttuja", niin en osannut olla muuta kuin huuli pyöreänä.
Kuitenkin nyt kun olen salaa tutustunut internetissä yms. näihin "juttuihin", niin on mulle selvinnyt moni ihmeellinen asia näistä lastentarvikeliikkeistä.
Miksi suomalainen mies on luonteeltaan mallia "mä en kysy, kyllä mä tän tiedän". Eihän ne myyjät siellä kassakonetta ole käyttämässä ja euroja laskemassa, vaan sydämestään varmasti palvelemassa meitä epätietoisia äitejä/isiä.

Olen aivan selvästi ollut liikaa ostamassa tavaroita näistä uusista kodinkone-tietokone-televisio-maitokauppa yhdistelmähirviöistä missä asiakaspalvelua kyllä löytyy, mutta sitten ammattitaito onkin aivan eri juttu.

Tämä lastenvaunujen ostaminenkin tuntuu aivan käsittämättömältä. Sitä voisi melkein verrata suoraan auton ostamiseen, myyjä vielä olisi sitten vähän autokauppatyylinen, niin teksti voisi olla seuraavaa. "Tässä meillä on tämä ensi vuoden malli ja siinä on kokonaan uusittu tämän katteen värisävy ja runkoa on vahvistettu viimevuotisesta kuluvista paikoista. Lisäksi jos nyt päätät ottaa tämän mallin, niin voin maahantuojan luvalla laittaa mukaan vapaavalintaiset vanteet jne."

Kyllähän niillä kaikilla voi körötellä(kuskailla) paikasta A paikkaan B, mutta silti järki unohtuu ostotilanteessa.
Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että olihan ne aika hienon näköisiä ja muuttuneet siitä mitä itse muistaa omista vaunuista, eli todennäköisesti ensi vuoden alkuvaiheessa meille ilmestyy tälläiset GTI-vaunut varustettuna isän toivomilla aluvanteilla.
Sitten voidaan paikallisen marketin pihassa muiden isien kanssa koppa ylhäällä vertailla vaunujen ulkonäköä ja miettiä, josko vähän tuosta jousia katkaisisi niin saisi ohjautuvuutta parannettua ääritilanteessa.

Noniin, palataanpa sitten taas asiaan...

Tilasin netistä kultsille yllätykseksi suuren vauvakirjan. Oli kuulemma pettymyksiä paikallisen kirjaston aihetta käsittelevät kirjat. Olivat vuosimallia 80-89 ja teksti sitten sen mukaista. Voiko muka vauvanhoito muuttua niin paljon vuosikymmenien varrella, ilmeisesti voi, koska nämä kirjat olivat kuulemma tiedoiltaan "vanhentuneet".
Minkäänlainen meikäläisestä olisi tullut, jos olisi pienenä hoidettu nykystandardien/ohjeiden mukaisesti.
No kyllähän ne oikeasti oli hauskaa luettavaa, siellä puhuttiin lämpölasista yms. Hetken muuten meni, ennenkuin sytytti, mikä tuo lämpölasi nyt sitten oikein on. Kuumemittari tietenkin..

Tänään pitää postista käydä hakemassa ko. opus ja toivoa, että on kirjakaupan mainosten arvoinen teos.