Jälleen palasin tähän matolaatikon eteen ja tuli sopiva tauko keskittyä kirjailemaan viime päivien(viikkojen) tapahtumia. Oikeastaan perimmäinen syy päivitysten hitauteen taitaa olla töissä oleva kiire ja sitten kotona ei jaksa keskittyä tietokoneen edessä istumiseen.

Viime viikon keskiviikkona oli ensimmäinen neuvolakäynti ja siihen mä en sitten osallistunut, koska kultsin pyynnöstä hän halusi mennä yksin puhumaan asioista. Ymmärtäähän tuon, varmasti on mukavempi jutella ensimmäisellä kertaa ihan kahdestaan neuvolatädin kanssa odotuksesta ja suuresta elämänmuutoksesta mikä on päivä päivältä lähempänä.

Verikokeet otettiin sitten perjantaina ja niiden tulokset on kuultavissa seuraavalla neuvolakäynnillä.

Tulin kotiin tuon neuvolassakäynnin jälkeen kotiin ja ajattelin, että vastassa on jokin kauhea kirjapino, mutta ei kotona sitten näkynytkään mitään. Kultsi tuli kotiin ja hän olikin ottanut ne töihin mukaan, ilmeisesti ei halunnut mun itsekseni tutkivan neuvolakorttia yms. Kauhea kasa sitä materiaalia olikin annettu sieltä mukaan, oli kaikennäköistä kirjaa aina ruokavaliosta vauvanhoitoon.

Oikeastaan ei niissä mitään uutta ollut. Tuo Suuri vauvakirja kyllä oli hyvä ostos, voin lämpimästi suositella ja siinä oleva asia on ihan tällaisen perusmiehenkin ymmärrettävässä muodossa.
Tuon Suuren vauvakirjan lisäksi tuli ostettua Isä syntymässä niminen teos.
Sitä voin myös suositella kaikille, jotka ovat isäksi tulemassa. Mainoslauseet eivät osuneet ohi tuosta kirjasta, se on todellakin selkeästi kirjoitettu ja hyvin huumorilla höystetty.

Okei, nyt pitäisi sitten "teoriassa" tämän vauvajutun olla hoidossa, mutta silti joka päivä tulee miettineeksi kaikkea uutta mitä ensi kesänä on tapahtumassa ja ihan mielenkiinnolla odottelen sitä aikaa...

Kultsin olotila on oikeastaan mennyt nyt alaspäin(diagnoosi, kuin lääkärinä tässä olisi).
Eli pahoinvointi alkaa välittömästi, kun nousee seisaalleen ja tätä tapahtuu lähinnä iltaisin.
Ruoka kyllä pääosin pysyy sisällä ja nyt on hedelmien kulutus aivan uskomatonta.
Meikäläinen kantaa kaupasta selkä vääränä mandariinejä, omenoita ja banaaneja yms. hedelmiä. Ne ei kauaa meidän jääkaapissa kerkeä happanemaan.

Kyselen kyllä joka päivä ruokatoivomuksia, mutta ne tulisi olla lähes hajuttomia, ei liian voimakkaita ja muutenkin mahdollisimman rasvattomia.
Kultsi ei voi ajatellakkaan olevansa keittiön lähellä silloin, kun ruokaa laitetaan. Välittömästi rupeaa pala nousemaan kurkkuun ja mä olenkin nyt meillä toiminut sitten kokkina. Toisaalta, kun näkee toisen kärsivän pahaa oloaan, niin en laita sitä pahaksi ja pääsenpä samalla vähän harjaannuttamaan tätä kokkaustaitoani.

Tuo hajuaisti on tullut tosi hyväksi. Yks aamu aamupalalla ruvettiin väittelemään vitamiinipurkin hajusta, eli kuinka hyvälle se tuoksuu. Mä haistelin sitä useamman kerran, mutta ei mun nenä sieltä mitään haistanut.

Isän päiväkin on pian käsillä ja mä päätin oikein repäistä ja ostaa isälleni lahjan, eli aiemmin olen tyytynyt pelkkään kortin lähettämiseen, sekä soittamiseen. Pitääkin toimittaa se viimeistään tänään postin kuljetettavaksi, että tuleva vaari saa sen ajoissa.
Kävimme viime viikon sunnuntaina kauppakeskuksessa ja se olikin nopea käynti. Suoraan vaatekauppaan ja kultsi osti omalle isälleen lahjakortin ja mä ostin sitten vähän "talvivarusteita".
Tämän jälkeen lähdettiin suoraan autolle ja takaisin kotiin.
Muutos oli valtaisa, jos ajattelisi vaikka vuosi takaperin ollutta tilannetta.

Ensin oltaisiin kierretty kaikki vähänkin uuden näköiset liikkeet läpi ja mikäli näyteikkunassa olisi ollut jotain kivan pientä ja nättiä, niin niitä olisi pitänyt käydä hypistelemässä liikkeessä.
Tämän jälkeen olisi ollut vuorossa pakollinen vaatekauppashow, eli kappahlit ja hmt olisi kierretty läpi ja siellä sitten tutkittu joka ikinen vaatekappale, josko ne olisi tarpeellisia.
Onneksi noissa kauppakeskuksissa on meille miehillekin tarkoitettuja teknisiä kauppoja, joten jos tilanne ei tarvitse "makutuomaria", niin voi vapaasti tappaa aikaa noissa liikkeissä.

Onneksi tämä nyt kuitenkin tänä vuonna oli ohin 15minuutissa.

Ruokakaupassa käyntikin on nopeutunut huomattavasti, mutta huonona puolena siinä on se, että mun tulisi keksiä mitä me tarvitaan. Mä taas en osaa ajatella ylihuomisen ruokatarvikkeita, vaan elän tässä päivässä.
Käyn kyllä mielelläni kaupassa, kunhan mulla on valmis lista kädessä, minkä mukaan voin ostella ne tarpeelliset jutut ja sitten täydentelen mielelläni kaikella muulla "epäoleellisella" ostoskärryjä.